100 päivää
reissussa
Merkkipäivän
kunniaksi kokosin pienen +/- listan tähän astisten fiilisten perusteella
Nousussa:
+Sää; ei ole
vielä päässyt pilaamaan ainuttakaan päivää
+Sukeltaminen
+Vastoinkäymättömyys;
toistaiseksi ei ole sattunut mitään kovin ikimuistoisia vastoinkäymisiä
+Reppureissaajat;
hostelleissa ja tien päällä tavattu porukka on pääsääntöiseisesti huippua
+Google map /
Wikivoyage; Internetin aikakaudella ei tarvita matkaoppaita
+Rusketus; ei
enää tarvetta aurinkorasvalle
+Ilmasto;
Manner-Aasian jälkeen saariston ilmasto on ihanan raikas
+Aurinkorannat ja lämmin vesi
+/- Hostellit.
Halpaa majoitusta ja hyvää porukkaa, mutta liian usein huoneeseen mahtuu yksi
urpo, joka pilaa kaikkien yöunet
+/- Ruoka.
Alkumatka meni huonoissa ruuissa ja en edelleenkään ole paikallisen ruuan
suurin ystävä, mutta viime viikot on sentään tullut syötyä kunnolla
+/- Aasialaiset.
Aina ei vaan ymmärrä.
-Tietokoneet,
ovat tuottaneet tähän mennessä eniten päänvaivaa reissussa
-Sairastelu,
viimeisin kuukausi sentään terveenä
-Kunto, saleja ei
tahdo löytyä mistään, joten kunto on rapistumassa
-Roskat, luonto
on jäämässä muoviroskavyöryn alle
-Taksikuskit,
ovat ilmeisesti kaikkialla maailmassa samanlaisia
-Light limut,
löytyessäänkin ne ovat kaksi kertaa normaaleja kalliimpia
-Gangnam style / PSY. Koska internetmaailma piti hauskana typerän tanssin esittänyttä korealaista ja päätti tehdä siitä maailman suurimman hoaxin, niin aasialaiset ovat vihdoin saaneet jotain mistä olla ylpeitä. Gangam style (ja siitä tehdyt sadat coverit) soi kaikkialla, kovaa ja kokoajan. Pää hajoaa.
Esimerkki eilliseltä, aasialainen jota en ymmärrä (joka ei ymmärrä) |
Tapasin aamulla
Skuba junkiesin porukan satamassa ja lähdettiin kohti saaria pikaveneellä.
Tällä kertaa porukassa oli kuusi hupisukeltajaa ja sain siis ensimmäisen kosketuksen isommassa
porukassa sukeltamiseen. Jostain syystä ”saman tasoiset” sukeltajat laitetaan
aina pareiksi, joten tällä kertaa buddyni oli joku viisitoista kertaa
sukeltanut saksalainen. Mukava heppu, mutta onneton sukeltaja. Koko
sukellus olikin lähinnä muiden väistelyä. Kun sukellan omaan tahtiin niin homma
on todella helppoa, mutta silloin kun joutuu jatkuvasti väistelemään muita ja
muuttamaan suuntaansa on vaikea keskittyä mihinkään muuhun. Parini onnistui
vieläpä muutamaan kertaan polkemaan koralleja osuessaan pohjaan minun
katsoessani surullisena vierestä. Toisaalta laitan vähän syytä myös ohjaajalle;
jos jengi ei ole sukeltanut pitkään aikaan niin ensimmäistä sukellusta ei
pitäisi tehdä tyyliin ”laittakaa kamat päälle ja seuratkaa”. Selvästikkin
porukalla menee aina aikaa tottua uusiin varusteisiin jne.
Mitäs me räpeltäjät |
Toinen sukellus
olikin jo paljon parempi, vaikka parini edelleenkin tuli jatkuvasti iholle.
Toki ideana on pysy lähekkäin, mutta jouduin ottamaan jatkuvasti etäisyytä
hepun uidessa aivan vieressä. Sukelsimme verrattaen matalassa, joten uuden
karhea sukellustietokoneen johon päätin investoida kertoi sukeltaneemme kokonaiset
58min, mikä korvasi hieman parista aiheutuvaa harmia.
Viimeinen
sukellus hyvitti paljon kahta ensimmäistä. Tällä kertaa sukelsimme vain
neljällä hengellä ja suuntasimme lähistöllä olevan kelluvan ravintolan alle.
Tämä suurikokoinen ”platform”varjosti ison alueen merta ja sen alle sukeltaessa
tuntui kuin olisi ollut hyvinkin syvällä. Möykkäävät moottorit ja hämärä
tekivät ympäristöstä jotenkin epätodellisen. Hämärässä lymyili valtava
kalaparvi, jonka keskellä sukelsimme aikamme ennen riutalle palaamista. On se sukeltaminen
huononakin päivänä äärimmäisen hauskaa!
Kalaparvi kuin yksi elävä olento |
Pidin yhden
päivän väliä kaikista aktiviteeteista ja tyydyin vain käymään salilla (kävelin
tunnin Likasiin ja tunnin takaisin, harvoin saa nähdä yhtä paljon vaivaa salin
takia) ja kirjakaupassa. Olen toistaiseksi hylännyt toiveet e-readerista joten
pitää vaan tuhlata rahojaan nyt tavallisiin kirjoihin. Illalla kävinne vielä
syömässä uusien hostellituttujen kanssa. Pari englantilaista heppua jotka
olivat moottoripyörämatkalla täällä pohjois Borneossa. Mukavia tyyppejä, harmi
että tuttavuus jäi lyhyeksi jatkaessamme aamulla eri suuntiin.
Olisin voinut
myös lentää Etelä-Borneoon, mutta päätin että voin yhtä hyvin viettää muutaman
päivän busseissa maisemista ja paikallisesta tunnelmasta nauttien. Niinpä otin
aamun ensimmäisen bussin kohti Sandakania, Itä-rannikon vanhaa pääkaupunkia.
Bussissa näytettiin taas koko matka leffoja, joista ensimmäinen oli ilm.
screeneristä ripattu versio uudesta Fast and Furiousista. N. 10min välein koko
ruutu oli sumennettu, mikä ei näyttänyt häiritsevän paikallisia. Haluan nähdä
tuon leffan elokuvateatterissa ja yritinkin olla katsomatta. Onneksi istuin
aivan bussin takaosassa, missä pystyin melkein rauhassa lukemaan edellisenä
päivänä ostamaani kirjaa. En juuri vaivautunut tekemään tuttavuutta
paikallisten kanssa huolimatta pitkästä bussimatkasta, joten hämmennyin kun
yksi vanhempi herrasmies ojensi vyölaukkunsa lompakkoineen kaikkineen käteeni
mennessään vessaan. Ilm. ajatteli että länkkäri on muita luotettavampi
laukkuvahti. Neljän tunnin matkustamisen jälkeen pääsimme maakuntien rajalla
olevalle checkpointille, missä kaikilta tarkastettiin henkilöpaperit.
Johtuen
viimeaikaisista tapahtumista maaseutu on täynnä poliisien vartiopisteitä ja erityisesti laittomasti maassa oleskelevien
filippiinien elämästä on tullut vaikeaa. Moni kymmeniäkin vuosia maassa
oleskellut laiton siirtolainen on karkotettu separatismin kitkemiseksi. Bussi
kuitenkin jatkoi pian kohti Sandakania ja reilun tunnin ajelun jälkeen
kuljettaja päästi minut hyppäämään tien laitaan Sepilokissa. Loppumatka muutaman kilometrin
päässä olevalle Sepilok Orangutang rehibilitation centerille sujui kätevästi taksilla. Tämä
maailmanlaajuisesti tunnettu luontokeskus on tärkeässä osassa yrityksissä
pelastaa orangit sukupuutolta. Oranki, paikallisten kielellä Orang - Utang eli
Metsän – Mies esiintyy vain Borneon ja Sumatran saarilla. 80% maailman jäljellä olevista 50,000 orangista elää kutistuvalla sademetsävyöhykkeellä täällä Borneossa ja lajin
onkin arvioitu olevan ensimmäisenä katoava suurten apinoiden laji.
Sepilokissa
pyritään kuntouttamaan orvoksi jääneitä orankeja takaisin luontoon. Orangit tarvitsevat emoaan aina kuusi vuotiaiksi asti, joten niiden luontoon saattaminen on pitkä prosessi. Sepilokissa orangit siirtyvät hiljalleen aina kauempana asutuksesta oleville ruokinta-asemille kunnes ovat lopulta omavaraisia (ainakin teoriassa)
Löysin kamerastani uusia ominaisuuksia! Ensimmäinen (2kuvan) panoramani! Köydet keskellä ei ihan kohtaa mutta mitäs pienistä! |
Paikka
osoittautui suoraan sanottuna pieneksi pettymykseksi. Luontopolut oli suljettu,
joten päärakennuksen lisäksi turisteilla oli pääsy ainoastaan yhdelle lyhyelle
luontoreitille, jonka päässä ensimmäinen orankien ruokkimisalue sijaitsi.
Paikalla oli parisataa”SILENCE!”-kylteistä piittaamatonta mölisevää
aasialaisturistia (hämmästyksekseni ei juuri ollenkaan länkkäreitä) ja missään
ei näkynyt ainuttakaan apinaa tai muuta viidakon asukkia. Ruokkimisaikaan oli
vielä puolituntia joten päätin suunnata poistumisreittiä pitkin pois
väkijoukosta palatakseni paikalle ruokkimisaikaan. Heti käveltyäni muutaman
minuutin pois tuosta ihmis”apinoiden”laumasta viidakko heräsi eloon. Valtavan
korkeiden puiden latvoissa näkyi suuria lintuja ja kauempana seurasin
jonkunlaisen jättiläisoravan liikkeitä suuressa puussa. Palatessani kohti
ruokintapaikkaa pelästyin kun polulle ilmestyi viereisestä pusikosta
täysikasvuinen oranki. Kaveri vilkaisi minua ilman sen suurempaa mielenkiintoa
ja jatkoi matkaansa polun yli. Parin metrin päästä kulkenut oranssi kummajainen pisti sen
verran ihmetyttämään etten ehtinyt edes napata kuvaa kohti ruokintapaikkaa
suunnanneesta apinasta.
Palasin iloisena
näkemästäni takaisin ruokintapaikalle, missä turistimassa oli kasvanut
entistäkin suuremmaksi.
Olen yrittänyt parhaani mukaan välttää paikallisten
arvostelemista, sillä onhan tämä heidän kulttuurinsa josta olen tullut
nauttimaan, mutta pakko sanoa pari sanaa näistä ihmisistä (joita nyt armotta
stereotypioin). Aasialaiset ovat todella usein kaikkea muuta kuin mitä
mieleemme tulee paremmin tuntemistamme japanilaisista ja korealaisista.
Kaakkoisaasialaiset ja erityisesti kiinalaiset (turistit) tuntuvat toisinaan
olevan ihan lapsia. Yhteisestä hyvästä piittaaminen ei tunnu olevan heille
ymmärrettävä käsite, mikä näkyy erityisesti hostelleissa. Ehkä Aasialaiset ovat
tottuneet elämään niin tiiviissä yhteisössä, että muiden huomioiminen on
muuttunut käytännöllisemmäksi ”muista piittaamattomuudeksi”. Meluaminen ja
sotkeminen on lähes kaikille kohtaamilleni aasialaisille niin luonnollista
etten voi olla toteamatta sitä tässä ääneen vaikka leimautuisinkin rasistiksi.
Myös hyvin käyttäytyviä suomalaisia lapsia on ikävä. Riku Rantala kirjoitti
jokin aikaa sitten kolumnin ”vain suomessa vihataan lapsia” tai jotain
sinnepäin, mutta vaikka olen monesta hänen poitistaan samaa mieltä niin pitää
todeta että kyllä suomalaisessakin kasvatusperinteessä on puolensa. Lapset
täällä ovat todella kurittomia ja äänekkäitä, eikä ketään tunnu haittaavan
moinen asia. Kun tuollakin ruokintapaikalla erään länsimaisen turistiperheen
pikkulapsi sai raivonpurkauksen niin vanhemmat veivät tämän sivummalle
raivoamaan ja itkemään, kun samaan aikaan lauma aasialaislapsia huusi ja
kivitti toisiaan keskellä väkijoukkoa vanhempien vain katsellessa vierestä. Luontokäsityskin
tuntuu olevan täysin erilainen kuin länsimaisilla (roskaamisesta olen jo
kirjoittanut). Sillä ensimmäisen orangin ilmestyessä sademetsästä ruokailemaan
alkoi väkijoukossa vislaus, taputus ja ”apinointi”, mitä me länsimaalaiset
katselimme närkästyneenä vierestä. Eihän tämän pitänyt olla eläintarha, vaan
luonnonpuisto, mihin kutistuvasta elintilasta kamppailevat orangit tuodaan
kuntoutumaan ja vieroittautumaan ihmisistä. Toki koko orankien ruokinta
turistien edessä sotii tätä vastaan, mutta jollainhan operaation on
rahoitettava.
Todettakoon, että
vaikka välillä tunnen epäoikeutettua ylemmyydentunnetta länsimaalaisesta
perimästäni ja kasvatuksestani niin on aasialaisissa paljon hyvääkin. Tapaamani
ihmiset ovat poikkeuksetta olleet iloisia, ystävällisiä ja vilpittömiä, ehkäpä
juuri tästä yhdistelmästä johtuen ei voi olla välillä saamatta kuvaa hieman
lapsenmielisistä ihmisistä. Minulle olisi vaikeaa kuvitella jääväni tähän
yhteiskuntajärjestykseen tai kulttuuriin pysyvästi. Kyllä siinä paljon
parjatussa suomalaisuudessa vaan on niin paljon hyvää, ettei sitä voi edes
käsittää vierailematta muissa kulttuureissa. Matkailu avartaa ja erilaisuudessa on voimansa, mutta päästänpä nyt edes kerran ihmisvihani valloilleen! :)
Takaisin
orankeihin. Kun paikalle ilmestyi yksi työntekijöistä kori täynnä hedelmiä niin
metsän kätköistä ilmestyi yllättäen lauma orankeja ruokailemaan. Otukset ovat
ihmismäisyydessään pelottavalla tavalla hellyyttäviä ja niiden puuhastelua oli
ilo seurata aikansa. Kokemus tosin oli väkijoukosta johtuen hyvin
eläintarhamainen, mutta purin hammasta ja totesin ainakin tämän kaiken
rahoittavan hyvää asiaa.
Sepilokista
pääsin paikallisbussilla Sandakanin keskustaan, missä hetken katuja
harhailemalla löysin halvan hostellin. Olin ajatellut majoittuvani parempaan
hotelliin yöksi, mutta päätin säästää nekin rahat tulevaisuuteen. Sandakan on
äärimmäisen turha (lue paikallinen) kaupunki, eikä siellä ole juuri turistille
nähtävää. Ilta menikin siis hostellilla nenä kiinni kirjassa. Turisteja ei näkynyt missään ja hostellissakin taisi olla pelkkiä paikallisia. Sain oman dormi huoneen, joten paikka oli hintansa arvoinen kunhan laittoi korvatulpat päähän vaimentamaan käytävältä kantautuvaa kännykkämusiikkia. Gangnam Styleä tietysti.
Nämä "not all who wander are lost" ja muut matka-aforismit tuntuvat entistä kliseisemmiltä kun tuomion torvi soi jatkuvasti taustalla. Melkoisesti on kulttuurishokin piirteitä nähtävissä. Suomi on kyllä hyvä paikka asua, mutta jos on lähtenyt pääsääntöisesti viidakkoihin kitisemään, niin oikea paikka olisi kyllä kotona turvassa.
VastaaPoistaVeikkasinkin että joltain menisi kuppi nurin :) Jos matkustaminen aiheuttaa minussa kitisemisen tunnetta niin silloinhan kitisen omassa blogissani.
VastaaPoistaEn ole niitä ihmisiä jotka yrittäisivät löytää itsensä matkalla tai pakenisin jotain Suomessa. Mitä aforismiin tulee niin toisin kuin moni reissulasse ajattelee ihmisen ei tarvitse olla hukassa harhaillakseen. Minulle tämä matka on uuden näkemistä ja kokemista....ja noista kokemuksista pyrin kirjoittamaan rehellisesti. Kuten ehkä tekstistäkin saattaa huomata niin korostan että nämä ovat MINUN näkemyksiäni.
Pakko vielä lisätä kun tuli juuri vastaan ja mainitsin Rantalan tekstissä:
VastaaPoistahttp://www.hs.fi/matka/a1370588621524?jako=3f6a7ab61a63ec5f36867089cf7cc995&ref=fb-share
Uusimmassa kolumnissaan Rantala mainitsee Singaporen "Aasian ahdistavampana kaupunkina", kuten minun blogikirjoituksistani voi huomata niin itse rakastin kaupunkia kaakkois-aasian melskeen jälkeen. Kukin tavallaan.
No, saahan sitä yleistää. Moni maailmalla niputtaa suomalaiset luokkaan "eurooppalaiset" tai "länsimaalaiset", vaikka kulttuurimme ja luonteenlaatumme onkin erilainen kuin italialaisilla tahi englantilaisilla. Mutta samaakin toki on.
VastaaPoistaAika samoja polkuja nyt kuljet kuin me aikanamme, noin 8 vuotta sitten tosin. Meidän vieraillessamme Sepilokissa paikalla oli hyvin vähän turisteja, kaikki olivat länsimaalaisia. Näimme orangutangeja ja pikku apinat tekivät varsin läheistä tuttavuutta. Yövyimme lähistölle viidakkoon rakennetussa majatalossa, se oli kiva kokemus. Ja teimme viidakkoretkenkin yön yli, suosittelen, matkanjärjestäjiä varmasti löytyy.
Kaupungeista voisi suositella Kuchingia, se on isompi kaupunki, ja sen lähistöllä on hieno Borneon kulttuuria ja kansoja esittelevä ns. living museo, jossa oli hienoja tanssi- ja taistelunäytöksiäkin. Itse viihdyin Malesiassa (kuten Singaporessakin), olimme Kuala Lumpurissakin lähes pari viikkoa. Mutta totta, että kiinalaiset matkailevat entistä enemmän, heiltä ei voi välttyä. Meidän reissumme aikana tuntui, että joka paikka oli täynnä oranssinvärisiksi parkkiintuneita australialaisia eläkeläisiä.
Ympäristöasioista en voi olla taas "valistamatta". Yksi tapa vaikuttaa ympäristön roskaamiseen on kysyä palvelujen tuottajilta miten jätteidenkäsittely yms. on järjestetty. Toki ympäristönsuojelu maksaa, joten silloin tulisi olla valmis maksamaan hieman enemmän palveluistaan. Uskon sielläkin kuluttajilta tulleen palautteen ja rahan voimaan.
Ja edelleen kannustan sinua tutustumaan paikalliseen väkeen, vaikkapa aloittamalla majapaikan henkilöstöstä. Se auttaa ymmärtämään kulttuuria ja oppii paljon enemmän uutta kuin vain muiden reppureiden kanssa hengaamalla. Vaikka uskon, että kivoja ihmisiä sitenkin tapaa.
Edelleen turvallista matkaa sinulle, toivottelee Mari-täti :-)
Moi Mari! Ilo saada kommenttejasi! Kota Kinabalun lentokenttä wifi söi vastaukseni, joten tästä eteenpäin kirjoitan kyllä kaikki kommenttivastaukset ensin wordiin!
PoistaOlet oikeassa tuosta yleistämisestä; toimii molempiin suuntiin. Ainakin Lahad Datussa kaikki me valkoiset koimme olevamme tietynlaisia näytöseläimiä, vaikkakin ihan hyvässä hengessä. Tuskin kovin moni minut tapaava edes tietää mitään Suomesta, joten oletankin putoavani osaksi hänen stereotypioitaan eurooppalaisista. En haluaisi yleistää (enkä varsinkaan tarkoita että kaikki ko. Kansaan kuuluvat olisivat kuvailemani kaltaisia), mutta joskus näin on tehtävä. Lähinnä itseäni ihmetyttää ja kiinnostaa valtaisa kulttuuriero tapaamieni Korealaisten/Japanilaisten ja loppujen aasialaisten välillä. Kuin yö ja päivä. Ovathan Hong Kongilaisteki ja Taiwanilaisetkin ”kiinalaisia”, mutta silti aivan eri maata. Kyse ei siis ole mistään rasismista vaan lähinnä siitä järkyttävän erilaisesta kulttuureista.
Mitä tulee ensimmäiseen kommenttiin, niin jos kulttuurishokki tarkoittaa eri kulttuurien erilaisuuden ihmettelyä ja tulkitsemista niin silloin minulla on päällä ihan kestävä kulttuurishokki. Pidän omaa kulttuuriani ”parempana” (jos se on oikea sana) kuin montaa muuta kultuuria. En tarkoita tällä sitä että se olisi itseisarvoisesti parempi vaan koska se on käytännön ja minulle henkilökohtaisesti tärkeiden asioiden kannalta toimivampi ja siten parempi.
Näistä asioista nauttisin jutella ihan kasvokkain ihmisten kanssa, sillä tiedän irrallisista kommentoinneistani jäävän irvokas kuva suhtautumisestani vieraisiin kulttuureihin. Arvostan kulttuurien erilaisuutta, mutta se ei tarkoita erilaisten kulttuurien palvomista.
Turistikohteissahan on aina se huono puoli että ne olisivat parempia ”ilman muita”. Olisihan se upeaa päästä tutkimaan vaikka Taj Mahalia ilman muita turisteja, mutta tämä on toki mahdotonta. Mielestäni Sepilokin kaltaiseen kohteeseen kuitenkin pätevät eri säännöt kuin eläintarhaan tai vanhaan rakennukseen.
Paikallisten tapaaminen ei vielä ainakaan ole poikinut mitään sen suurempaa. Toki yhteystietoja on vaihdettu suuntaan ja toiseen (mm. Masadan henkilökunnan kanssa ja viimeksi KK:n karaokebaarissa saman pöydän jakaneiden kanssa) jne. Mutta suoraan sanottuna en ole vielä tavannut sellaisia paikallisia joiden kanssa tuntisin juuri minkäänlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ehkä näitä tulee vielä vastaan, mutta en lähde etsimällä etsimään
Danum Valleyn voi kai laskea jonkinmoiseksi ekokohteeksi. Jatkossa aionkin esim. sukelluksen osalta varmistaa toiminnan olevan yleiselläkin tasolla luontoystävällistä. Hyvällä asialla kaikki ekokohteet, mutta olen sen verran paatunut näissä asioita että minusta ekokohteet ja ekoteot tuntuvat pisaroilta meressä. Mitä auttaa kierrätys kun kaatopaikan ja kaupungin rajaa ei aina erotan roskan painoarvo kun ympärillä häärii muutama miljardi ihmistä joita ei selvästikkään kiinnosta, mikä on yh. Koko ekoajattelu on mielestäni matkailun osalta hieman tekopyhää. Tiedän vallan hyvin että omat lentokilometrini ovat varmaan jo tässä vaiheessa ylittäneet useamman malesialaisen vuosipäästöt. Me länsimaalaiset olemme yhtä lailla osa ongelmaa. Paras ekoteko olisi jäädä kotiin, elää kuin Linkola tai parhaassa tapauksessa kuolla pois.
Kuchinista olen kuullut pelkkää hyvää ja tuo living museokin olisi varmasti käymisen arvoinen (nuo KK:n maalaismarkkinathan olivat Heritage Villagen alueella joka vaikutti tosi mielenkiintoiselta.)! Kuten tuosta varmaan tuli jo esille niin olen tällä hetkellä KK:n kentällä odottamassa lentoa Manilaan, joten tuo osa Borneota jää seuraaville seikkailuille! Jos olet käynyt filippiineillä niin laita ihmeessä vinkkejä!
Hei, kiitos itsellesi että vastailet. Oma suhteeni vieraisiin kulttuurehin on muokkautunut matkan varrella. Nuoruudessa opiskelin kulttuurintutkimuksen ja kulttuuriantropologian alkeet, silloin lähtökohtana oli toisen kulttuurin ymmärtämiseen pyrkiminen, ei vertaaminen omaan kulttuuriin. Mutta kun olet keskellä vierasta kulttuuria, on luonnollista, että ei voi kaikkea ymmärtää, saati suvaita. Omien kokemusten pohjalta olen todennut, että ehkä voin ymmärtää, mutta en hyväksyä.
PoistaKulttuurishokin käsitteen "keksivät" kulttuuriantropologit huomatessaan selkeän kaavan: kuherruskuukausi, kaiken vieraan ihastelu - kulttuurishokki (psyykkiset ja jopa fyysiset oireet), vaikeus sopeutua vieraaseen ja lopulta - sopeutumisvaihe. Tosin sopeutumisvaihe edellyttää pidempää oleskelua, mahdollisuutta saada tietoa ymmärryksen pohjaksi jne.
Teksteissäsi oli aika selvästi havaittavissa kulttuurishokin eri vaiheita, siksikin suosittelin, että juttele ja kysele paikallisilta heidän tavoistaan ja elämästään. En kuvittele, että voisi löytää saman kaveruuden kuin muiden länsimaisten ihmisten kanssa. Parhaimmillaan voi huomata, että olemme sittenkin kaikki ihmisiä. Itseäni olisi esim. kiinnostanut tuon aasialaisen pojan syy ostaa paita, jossa on hakaristi. Tiesikö hän, mitä hakaristi merkitsee Euroopassa, mutta ei välittänyt, koska hakaristi on ikivanha aasialainen onnen ja hyvyyden symboli? Tai jos hän ei tiennyt, voiko länkkäri mennä sanomaan, että hei, me ei suvaita hakaristiä natsien takia, joten ota paita pois.
Itseäni kiinnostavat aasialaiset kulttuurit juuri syystä, että ne ovat myös keskenään erilaisia. Miksi ne ovat erilaisia tai erilaistuneet? Tosin voidaan kyllä jäljittää länsimaisenkin sivistyksen ja uskontojen lähteet Aasiaan. Me vain teimme samoista tarinoista omat tulkinnat. Jos ajattelet Intian ja Kiinan ikivanhoja valtakulttuureja, useita uskontoja, siirtomaapolitiikkaa jne. erot kyllä selittyvät. Esim. Kiinassa, Koreassa ja Japanissa on vahva kungfutselainen perinne, varsinaisilla uskonnolla ei ole samanlaista valta-asemaa ihmisten ajattelussa kuin Intiassa. Kaakkois-Aasia taas on runnellut siirtomaapolitiikka ja kommunistiset hirmivallat. Jne.
Ja vielä ekomatkailusta. Uskon, että jokaisen yksilön päätökset vaikuttavat. Ja mitä useampi turisti alkaa kysellä ympäristöasioiden perään, pikku hiljaa se alkaa näkyä käytännössä. Minua voi kutsua kirjaimellisesti vanhaksi idealistiksi :-).
Jos useammat meistä olisivat idealisteja niin maailma olisi varmaan parempi paikka. Edelleenkin siis hatun nosto kaikille ekomatkaajille!
PoistaHakaristi paidasta vielä; yritin toki kysyä kaverilta mikä paidan tarina oli, mutta ilmiselvää oli että hän ei tiennyt mikä symbolin merkitys on. Yhteistä kieltä ei ollut, joten en osannut selittää enempää kuin ”Swastika” ”Nazi” ”Germany” etc. Paita ei sinäänsä hämmästyttänyt minua yhtään: lippu lienee vain kopioitu jostain, vastaavia paitojahan löytää vaikka mistä lipusta. Se osio mitä en ymmärrä on tarvitaanko tässä puolen miljoonan ihmisen kaupungissa yksi eurooppalainen kertomaan pojalle paidan merkitys. Toki olemme toisella puolella maapallo, mutta tuntuisi aika oudolta että täällä KUKAAN ei tietäisi nazi-swastikan ja onnen swastikan eroa. No, esimerkki esimerkkinä, saattoihan poika olla tuon paidan ostanut vaikka tunti aiemmin, mutta pistipä silti ihmetyttämään. Kaikkea ei voi blogiinkaan kirjoittaa ja on selvä että kirjoitan itseäni kiinnostavista asioista. Niinpä aina jää kertomatta jotain mikä kiinnostaisi jotakuta esim. paikallisten tapaamisesta. Kyse ei ole siitä ettenkö olisi tavannut paljonkin paikallisia ja keskustellut näiden kanssa, vaan siitä ettei yksikään noista keskusteluista ole johtanut mihinkään mainitsemisenarvoiseen.
Nyt täytyy kyllä sanoa että en ymmärtänyt/allekirjoita kaikkea, oliko tämä joku ajatusvirhe vai?;
”En kuvittele, että voisi löytää saman kaveruuden kuin muiden länsimaisten ihmisten kanssa” Häh? Kyllä minä ainakin olen aiemmin onnistunut löytämään hyviä ystäviä ympäri maailman.
”Parhaimmillaan voi huomata, että olemme sittenkin kaikki ihmisiä” Itselleni on aina ollut itsestään selvää että olemme lähtökohtaisesti kaikki ihmisiä ja saman arvoisia. Mielestäni nimenomaan kokemus on se mikä oikeuttaa arvioimaan eri ihmisiä; ajatteluni toimii siis selvästi eri suuntaan.
Kulttuurishokki on mielestäni paljolti soopaa ja juurikin sitä yleistämistä jota tässä on kritisoitu. Olkoonkin että tämä olisi normaali tapa reagoida uusiin paikkoihin niin en usko tuon koskevan itseäni, kukin toki tulkitkoon blogiani ja minua miten haluaa, mutta jos sitä lukee ku,in piru raamattua niin löytää varmaan haluamansa. En usko että tämänkaltaiset käsitteet edes kestävät ajan hampaissa Maailma on hyvin erilainen kuin edes 10 vuotta sitten; Elämme nyt aivan eritavalla globaalissa yhteiskunnassa kuin koskaan ennen. Tieto liikkuu paremmin kuin koskaan ja kaikki kulttuurit liikkuvat kohti maailmanlaajuista multikulttuuria. Tämän päivän nuoret aasialaiset ovat varmasti kulttuurillisesti hyvin paljon lähempänä meitä länsimaalaisia kuin koskaan ennen ja vastaavasti myös meillä on mahdollisuus saada enemmän tietoa vieraista kulttuureista kuin aiemmin. Uskoisin että tämä ja matkailukokemukseni kyllä ovat minut pahimmilta "shokeilta" säästäneet.
Itse olen kiinnostunut kulttuureista lähinnä vain syntyhistorian kautta. Hyviä (yleis)teoksia esimerkiksi näiden yhteiskuntaerojen syntyyn löytyy mm. McNeillien Verkottunut Yhteiskunta ja Jaren Diamondin tuotanto etunenässä tietysti Guns, Germs and Steel. Nämä ehkä ovatkin sinulle tuttuja.
Hei, tästähän tulee mielenkiintoista ajatusten vaihtoa. Hakaristi oli mielestäni hyvä esimerkki, pitäisikö sen olla aasialaisten ongelma, jos saksalaiset/natsit pilasivat hakaristin symbolina. Tosin aasialaisissa business-kouluissa todennäköisesti opetetaan, että ei kannata Euroopassa hakaristiä ihastella. Kuten meillä opetetaan, että Thaimaassa ei kannata moittia kuningasta jne. Ilman näitä pieniä/suuria kulttuurieroja maailma olisi mielestäni tylsempi paikka.
PoistaMinun kokemukseni on ollut, että ns. aito ystävystyminen on vaikeaa "liian" vieraan kulttuurin edustajien kanssa, saati seurustelusuhteet. Mutta totta, maailma on muuttunut, olet kasvanut ihan eri todellisuudessa ja tiedonvälityksessä kuin minä. Ja todennäköisesti kulttuurientutkimuksessakin puhaltavat ihan eri tuulet. Kulttuurishokin sijaan voi puhua informaatioähkystä. Eräs kulttuuriantropologi totesi aikanaan, että ihminen ei ole muuttunut kolmeen tuhanteen vuoteen, voi olla, että tahti on kiihtynyt.
Mutta valtakulttuurit vaihtuvat, itse olen vakuuttunut ekonomistien näkemyksestä, että Aasia tulee taas hallitsemaan maailmaa ainakin taloudellisesti. Kulttuurikaan ei taivu joka kohdassa länsimaisen mallin mukaiseksi. Euroopasta tulee ränsistynyt aasialaisten "living museum", kuten nyt vierailemme Kiinan muurilla ja Angkor Watissa.
Diamondin kirjan suomennos on hyllyssä, lukematta tosin :-). Ehkä pitäisi ottaa kesälukemistoksi. Täytyy myöntää, että viime vuosina on lukeminen painottunut enemmän talouden maailmaan.
Sille et voi mitään, että jokainen tulkitsee tekstisi omien kokemustensa ja tietojensa pohjalta. Ja luulenpa, että samat sukupolvien väliset erot löytyvät joka maasta. Itse koen esim. vieraaksi koko sosiaalisen median, blogit olen löytänyt vasta tänä vuonna jne. Internet on mullistanut todella monta asiaa, erityisesti matkailun.
Jatkan vielä, tuo living museo, josta mainitsin, on Sarawak Cultural Village, 35 km Kuchingista. Lähistöllä on kivoja rantakohteita, ja edullista ja tasokasta majoitusta. Voi olla, että on jo matkaohjelmassasi.
VastaaPoista"By all means let's be open-minded, but not so open-minded that our brains drop out." -Richard Dawkins
VastaaPoistaKulttuureja saa ja pitää pystyä arvostelemaan - onhan omassammekin parantamisen varaa.
Juurikin näin!
PoistaMoni näistä kulttuureista on esimerkiksi hyvin uskontokeskeinen, joka on minulle enemmänkin negaatio kuin jotain hienoa. Toki vastaavasti kuka tahansa täältä varmaankin kauhistelisi meidän maallistunutta kulttuuriamme. Kyse on tietysti mielipiteistä, mutta haluaisin kuulla jonkun rationaalisen syyn arvostaa jotain sellaista minkä olemme yrittäneet kitkeä omasta kulttuuristamme. Hyvät käytöstavat aka. kultainen sääntö on mielestäni aika yleismaailmallinen käsite.
Blogisi on ollut töissä taukojeni ilo! :)
VastaaPoistaEn kuitenkaan suosittele käsittelemään aasialaisia mitenkään yhtenäisenä ryhmänä - erot esimerkiksi Intian ja Japanin välillä ovat paljon suuremmat kuin minkään eurooppalaisten maiden väliset erot.
Tsemppiä kulttuuriärsytysten kanssa. Muistan kun itsekin matkustin pois (no, muutin) länsimaista ekan kerran. Monessa asiassa oli varsinkin näin naisena sulateltavaa.
Moi! Kiva kuulla! :)
VastaaPoistaOlet oikeasssa aasialaisten suhteen; kulttuurit eroavat radikaalisti toisistaan, mikä tekeekin Aasiasta erittäin mielenkiintoisen!
Pidän itse suuresti Japanilaisesta/Etelä-korealaisesta kulttuurista (vaikka näidenkin maiden kansalaisista on tullut muutama hassu tarina tässä blogissa)! Samaten on hyvä muistaa että esim. 1,2 miljardia Intialaista eivät tietenkään mahdu yhden stereotypian alle.
Vieraita kulttuureja on upeaa päästä näkemään, mutta kuten tuossa aiemmissakin kommenteissa todettiin niin mielestäni pitää myös voida keskustella siitä mikä missäkin kulttuurissa on hyvää ja huonoa.
Matkatessa se oma kotimaa vaan usein tuntuu muistojen kultaamalta! :)