Taj Mahal - Teardrop on the cheek of Eternity

Herätyskello pirisi kello viideltä aamulla, ja vaikka illalla oli tullut valvottua, niin pakotin itseni ylös ja ulos.

Eksyin vähän aamuhämärässä sokkeloisessa Taj Ganjissa, sillä monet kujista päättyivät muutaman mutkan jälkeen umpikujaan. Lopulta löysin kuitenkin Taj Mahalia kiertävälle muurille, joskin eri portin kohdalle kuin mihin olin tähdännyt. Kello oli 5:45 ja sain lipun käteen ilman jonottamista, ovilla oli kuitenkin jo muutaman kymmenen ihmisen jono vaikka paikka avautui vasta 6:20.

Ovien avautuessa otin muutaman ripeän askeleen enkä jäänyt ihmettelemään ensimmäisiä rakennuksia, vaan suuntasin suoraan kohti Taj Mahalia.

Taj Mahal

Vain muutama muu innokas valokuvaaja oli ehtinyt edelleni, joten pääsin katselemaan tätä maailman kauneinta rakennusta suhteellisen rauhassa. En kuitenkaan halunnut olla muiden aamuvirkkujen kuvia pilaamassa, joten siirryin hetkeä myöhemmin eteenpäin katselemaan rakennusta lähempää.

Pujahdin muutaman muun rohkean kanssa siivoajan avaamasta metalliveräjästä ja pääsin kiertämään rakennuksen eri suuntaan kuin muut vierailijat.

Tämä mahdollisti vielä muutaman "tyhjän" valokuvan moskeijan puolelta. Kuvattuani rakennusta aikani ja turistimassan hiljalleen täyttäessä aukiota keskityin katselemaan auringonnousussa kylpevää Yamuna-jokea, sekä kuvaamaan kaiteilla kulkevia apinoita. En syystä tai toisesta ole juuri nähnyt apinoita Intiassa, joten oli hauska katsella niiden menoa saatuani jo haluamani kuvat itse marmoripalatsista. Lähdin vähän myöhemmin kuitenkin käymään viellä mausoleumin sisällä. Kauneus on katsojan silmässä, mutta kyllä Taj Mahal kieltämättä on hienoin rakennus, jossa minä olen päässyt vierailemaan. Valkoinen marmori, yksityiskohdat ja absoluuttinen symmetrisyys lumoavat jollain erikoisella tavalla.

Apina tutkii itseään, minä apinaa.

Keisari Shah Jahan rakennutti Taj Mahalin hautapaikaksi kolmannelle vaimolleen Mumtaz Mahalille, joka kuoli synnyttäessään heidän neljättätoista lastaan. Shah Jahan halusi rakentaa rakennuksen, jonka kanssa mikään toinen rakennus ei pystyisi kilpailemaan kauneudessaan ja jota katsoessaan "Aurinko ja kuukin itkisivät". 20 000 työläistä, mukaanlukien Eurooppalaisia kultaseppiä ja marmoriveistäjiä, työskenteli kahdeksan vuotta kunnes marmorinen muistoholvi oli valmis vuonna 1653. Shah Jahan onnistui tavoitteessaan ilmeisen hyvin, koska sittemmin rakennusta on kuvailtu mm. "keeneleeksi ikuisuuden poskella" ja "kaiken puhtaan maallistumaksi". Taj Mahal on Unescon maailmanperintökohde ja sitä vierailee katsomassa vuosittain yli kolme miljoonaa vierailijaa.

Jos vierailette Taj Mahalilla niin tulkaa EHDOTTOMASTI aamulla heti auringonnousun jälkeen. Paikka täyttyy hyvin nopeasti turisteista ja Delhin päiväkierrosten saapuessa puoliltapäivin on paikasta enää vaikea nauttia.

Puutarha puoli tuntia avautumisen jälkeen

n. 500m jono porteilla aamupäivästä

Taj Mahalin ihmeellinen taru ei kuitenkaan lopu sen valmistumiseen, sillä kun keisari oli saanut pyhäkkönsä valmiiksi, syöksi hänet vallasta hallitsijan oma poikansa Aurangzeb. Loppuelämänsä Shah Jahan saattoi ihailla luomustaan vain entisen palatsinsa Agra Fortin kalterien takaa. Shah Jahanin kuoltua poika hautasi isänsä tämän entisen rakastetun viereen. Yksityiskohta, joka rikkoo Taj Mahalin muuten täydellisen symmetrian.

Agra Fortin muurit

Keisarin viimeiset vuodet?

Agra Fort oli toinen vierailemani Mughal linnake. Jos jotain, niin komeita linnakkeita Intialaiset ainakin osasivat rakentaa. Siinä kun Euroopassa lääniherrat rakensivat pieniä kivitornejaan Intiassa luotiin valtavia punakivilinnakkeita. Agra Fortin muurit nousevat 20m korkeuteen ja niillä on pitutta yli kaksi kilometriä. Muurien suojassa on ollut milloin hovia, milloin diktaattoreja ja lopulta brittivalloittajien parakkeja. Shah Jahan muutti osan sisäosista rakastamakseen marmoriksi, joten linnakkeen rakennukset ovat mielenkiintoinen kokoelma arkkitehtuuria eri vuosilta.

Tässä rakennuksessa piti majaansa linnakkeen rakennuttajan sulttaani Akbarin haaremi, johon aikalaiskuvauksen mukaan kuului yli 5000 naista. Sittemmin määrän on arvioitu olleen lähempänä 500, aika poika kuitenkin! Haaremin naiset elivät kuitenkin ylellistä elämää omassa, vain luotetuimpien upseerien vartioimassa palatsissaan, missä jokaisella oli oma huone. Kuin suoraan tuhannen ja yhden yön tarinoista! Naiset nauttivat myös n. 1500 rupian kuukausipalkkaa, kun tavallinen palvelusnainen sai 2-50 rupiaa kuussa.

Agra Fort oli Delhin Red Fortin edeltäjä ja täällä intialaiset
ja eurooppalaiset korusepät työstivät Intian historian tunnetuimmat aarteet, kuten Red Fortin kohdalla mainitsemani tarunhohtoisen Peacock Thronen. Ikävä kyllä Intialaiset eivät ole olleet yhtä hyviä taistelemaan, kuin rakentamaan, joten aarteet on aikaa sitten ryöstetty muille maille milloin kenenkin toimesta.

Agra Fort oli jopa hienompi kuin Delhin veljensä ja näitä suurien muurien suojaan rakennettuja temppeleitä, palatseja ja puutarhoja on oikeasti tosi hieno kierrellä. Ainakin minun mielikuvissani satujen palatsit ovat olleet tälläisiä, eivät suinkaan mitään Olavinlinnoja.

Lähdin vielä Fortin jälkeen kävelemään läheiselle Kinari Bazaarille. Tietää tulleensa riittävän sivuun, kun myymisen ja huutelun sijaan ihmiset keskittyvät vain tuijottamaan. Taas kerran ihmetyttää, sillä nämä hienot paikallisbazaarit ovat vain kivenheiton päässä niistä "virallisista nähtävyyksistä", missä vierailee kymmeniä tuhansia länkkäreitä, mutta heti mutkan takana olen ainut valkonaama.

Nyt yritän selvittää millä pääsen jatkamaan Agrasta kohti Varanasia. Olen waitlistilla (lisäys edellisen postin junaohjeisiin), eli odotusjonossa peruutuspaikkojen varalta. En kuitenkaan usko että pääsen yöjunaan Varanasiin, joten varasuunnitelmani on hankkia jostain pikana bussilippu Lucknow:iin menevään yöbussiin.