perjantai 4. lokakuuta 2013

Melbourne - City of Arts and Food

Viime viikko mennyt taas 12h työpäivien myötä, joten kirjoittaminen jäänyt vähälle, tässä kuitenkin aiemmista tapahtumista:

Perjantaina työtoverini Alex ja Rob liittyivät illalla hostellin kaljoitteluseurueeseen, joten tunsin itseni hieman laimeaksi mennessäni aikaisin nukkumaan; suunnitelmissa oli aikainen herätys ja museopäivä!

Aamulla lähdin tutkimaan sateista Melbournea ja kävelin hostellilta keskustaan. Melbournesta välittyy suurkaupungin tunnelma toisin kuin muista tähän asti vierailemistani Australian kaupungeista. Australiassa Melbourne on tunnettu erityisesti ruoka- ja taidekaupunkina mikä kyllä näkyy myös katukuvassa. Graffitit, katumuoti ja oudot rakennukset sekä patsaat eivät tunnu irrallisilta vaan koko keskusta on jotenkin "trendikäs", mikä on paljon sanottu minun suustani. Täällä keskustaa hallitsee korkeiden rakennusten skyline ja ihmiset kiirehtivät eri suuntiin puvuissa ja pikkutakeissa. Melbournessa on sitä jotain erilaista mitä on vaikea määritellä; pilvenpiirtäjien välissä lepää vanhojen rakennusten reunustamia pieniä kujia täynnä kirjakauppoja, kahviloita ja muotiliikkeitä. Porukka pyöräilee puvussa töihin kuin Suitsissa ikään, bisnespuheluita hoidetaan aurinkoisesta katukahvilasta käsin ja iltaisin porukka jonottaa tunti tolkulla kaupungin parhaisiin ravintoloihin. Ratikat rymistelevät leveillä kaduilla ja ihmiset odottavat kiltisti liikennevalojen vaihtumista. Melbournesta on vaikea olla pitämättä.

Melbourne

Banksya paikallisen ostarin seinalla
"Ota ja jätä"-kirjasto kauppakäytävällä

Valitettavasti sää oli sen verran epävakaa että  aurinkoinen aamu vaihtui äkkiä tuuliseen sadeilmaan. Täällä Australian etelärannikolla sää on kyllä todella arvaamatonta. Suojauduin sateelta ensimmäiseen vastaantulleeseen museoon; Australian immigraatiomuseoon, jossa esiteltii maan menneisyyttä maahanmuuttajien kautta. Australiahan oli vielä 1700-luvulla pitkälti asuttamaton manner (lukuunottamatta hajallaan asuvia Aborginaleja) jonne lähinnä kuskattiin britti-imperiumin vähemmän haluttuja kansalaisia; vankeja, orpoja ja väärän poliittisen puoleen valinneita. Laajat ja hedelmälliset maat Australian etelärannikolla alkoivat kuitenkin pian houkutella myös sitä parempaa väkeä eri puolilta eurooppaa. Kun erämailta alettiin löytää suuria määriä kultaa kiihtyi muuttotahti vielä entisestään onnenetsijöiden kääntäessä katseensa Amerikasta australiaan. Yhdysvalloista puhutaan usein "kulttuurien sulatusuunina", mutta Australia on vielä sitäkin sekavampi soppa: Euroopan kansojen lisäksi erottuu katukuvassa suuri määrä Aasialaisia ja Polyesialaisia. Täällä kaikki myös tietävät sukujuurensa ja omasta syntyperästä ollaan usein myös eri tavalla ylpeitä kuin esimerkiksi Amerikassa.

Museo oli selvästi suunnattu enemmänkin Australialaisille itselleen kuin turisteille, mutta tarjosihan tuo mielenkiintoisen katsauksen maan menneisyyteen. Esillepanoilla oli myös runsaasti "pikkutekstiä" ja taustaihnformaatiota joita lukiessa vierähti useampikin tunti. Mukava paluu perinteiseen museoon sitten Singaporen "high tech"-museoiden jälkeen. Rakennus itsessäänkin oli todella upea 1700-luvun hallintorakennus, joka palveli satoja vuosia tullivirastona ennen sen remontointia museoksi.

Maahanmuuttomuseossa

Pikkitekstien lukemiseni keskeytyi puheluun paikalliselta gentlemanilta johon tutustuin anno domini 2009 (Tammikuun viidentenätoista, ai mistä tiedän? kas tässä; CSI LEICESTER). Olin kertonut Peterille saapuneeni kaupunkiin ja tämä halusi nähdä mahdollisimman pian ja halusikin tarjota päivällisen ruokatunnillaan. Peter valmistui Leicesterin jälkeen lakimieheksi Perthin yliopistosta ja työllistyi lakimieheksi tänne Melbourneen heti Leicesterin jälkeen; nyt hän on asunut tällä 4 vuotta. Tapasimme Peterin työpaikan edessä aivan Melbournen keskustassa ja jatkoimme luontevasti siitä mihin neljä vuotta sitten jäimme. Peter vieraili luonamme Suomessa keväällä 2009 ja muisti hyvin elävästi yksityiskohtia tuolta reissulta Suomeen, Viroon ja Ruotsiin. Pian istuimmekin eräässä huomattavasti tottumaani paremmassa ravintolassa syömässä ja muistelemassa Leicesteriä. Peterin piti kuitenkin mennä pian jatkamaan työpäiväänsä joten sovimme tapaavamme uudemman kerran illalla.

Sain Peteriltä ohjeet Melbourne Museumiin löytämiseksi ja kävelin läpi sateisen keskustan. Poikkesin matkalla Carlton Gardensiin, joka varmaan kesällä on mahtava puistoalue, mutta näin alkukeväästä vielä hieman ränsistynyt. Kaikkialla kyllä näkee että Melbournessa laitetaan rahaa katukuvaan, sillä tämä on varmaan yksi huolitelluimpia ja siisteimpiä kaupunkeja joissa olen käynyt.

Osa Melbourne museumia

Melbourne Museum oli positiivinen yllätys. Suuren museon vakionäyttelyt olivat jotain luonnontieteellisen museon ja heurekan välistä ja viihdyin odotettua kauemmin tutkimassa täytettyjä eläimiä ja kivikokoelmia. Olen vieraillut ainakin kymmenessä eri luonnontieteellisessä museossa, joiden joukossa varmasti useita maailman parhaita ja suurimpia museoita, mutta silti aina vaan jaksaa irtautua arjesta pariksi tunniksi tutkimaan näitä kokoelmia. Melbourne Museum oli kyllä poikkeuksellisen hyvin järjestelty ja mielenkiintoinen (Ei kannata unohtaa myöskään Helsingin luonnontieteellistä, joka kyllä pitää puolensa maailman suurmuseoita vastaan!). Valitettavasti tajusin museon sulkevan jo viideltä iltapäivästä, joten vakionäyttelyt käytyäni minulla oli enää vajaa tunti aikaa kiertää vierailevia näyttelyjä. Kipitin läpi ihmisen psyykettä ja fysiikkaa esittelevät näyttelyt ja ohitin kokonaan muutamat taidehistoriaan keskittyneet näytteillepanot. Komea museo, harmi että aika oli taas kerran kortilla!
Sinivalas

Näytteillepano oli varsin hauska

Dinosauruksia

Ja öttiäisiä

Tällä osastolla oli myös eläviä hyönteisiä terraarioissa

Tapasin Peterin uudemman kerran museosta lähdettyäni ja tämä kävi läpi kymmenen minuutin henkisen taistelun siitä minne veisi minut syömään. Peter on (ja oli jo Leicesterissä) foodie, joka tuntee kaikki kaupungin parhaat ruokapaikat ja käy ulkona syömässä lähes päivittäin. Itse taas olen aivan toista maata ja vakuuttelinkin Peterille ettei minulle ole niin väliksi minne menemme. Lopulta päädyimme erääseen kiinalaiseen, joka ilmeisesti on Peterin suosikkeja. Istuimme pitkälle iltaan muistellessa vanhoja ja oli kyllä hauska jutella taas Leicesteristä; good times! Pitäisi varmaan lukea tuo oma blogi läpi, sillä Peter tuntui muistavan paljon enemmän yksityiskohtia tuolta ajalta kuin minä. Koitin jakaa laskun Peterin kanssa, mutta tämä lähes suuttui muistuttaen minua siitä miten vieranvarainen minun perheeni oli ollut hänen käydessään Suomessa. Terveiset vaan Suomeen, ainakin yhdellä Australialaisella on ikuisia muistoja Kirkkonummelta!

Peter oli kuullut uuden kreikkalaisen ravintolan avannaan; niin olivat ilm. muutkin kaupunkin herkkusuut; yli tunnin jono, Ei kiitos!
4 ruokalajia Kiinalaisessa

Kävimme vielä Peterin asunnolla, missä vastaan juoksi pikkuinen mopsipentu. Peter oli vastikään hankkinut koiran, jota nyt kouluttaa kotonaan. Ehdotin koiran viemistä kävelylle, mutta ilm. Australiassa on todella tiukat säädökset siitä millaisia rokotuksia koiralla pitää olla ennenkuin sitä saa viedä muiden pariin (en tiedä onko vastaavia suomessa, kaippa tämä on koiran omaksi parhaaksi), joten koira joutuu elämään sisäelämää vielä muutaman viikon.

Otus

Näkymiä Peterin parvekkeelta. Ei paha.

Lopulta hyvästelin Peterin ja sovimme näkevämme vielä uudemman kerran ennenkuin lähtisin Melbournesta. Upea päivä Melbournessa, jota varjosti vain tieto siitä että nyt alkaisi 12 päivän työputki Melbourne Royal Showssa.

PS:  kävin tutkimassa tuota omaa blogiani Englannin ajoilta ja kävijämittari näyttää tuossa 3019. Maailmankirja blogia on tällä päivämäräällä luettu jo yli 50 000 kertaa, joten kiitokset kaikille jotka jaksavat uskollisesti seurata matkaani siitäkin huolimatta että välillä blogissa on pitkiä taukoja! :)

1 kommentti:

  1. Mukana ollaan ja pysytään! Kiitokset vain itsellesi kiinnostavasta blogista :)
    t. Miipa

    VastaaPoista