Ei niin perinteinen Joulu

Hiiop! Joulunpyhät ohi ja paluu arkeen!

Joulun odotus huipentui Lagon tarjoamiin pikkujouluihin Dreamworldissa, Australian suurimmassa huvipuistossa. Dreamworldissa järjestetään vuosittain ”Corporate Event”, jolloin puisto on kiinni suurelta yleisöltä ja paikalle tulee suuri määrä firmojen pikkujouluporukoita viettämään iltaa. Lähdettiin paikalle hyvissä ajoin ja otettiin taksi hostellilta lähelle Hemmanttia, mistä firman vuokraama bussi noukki koko remmin kyytiin. Ei oikein tiedetty millaisia pikkujouluja täällä päin vietetään, joten olimme kaikki varalta pukeutuneet siististi ja pidättäytyneet kaikenlaisesta aloittelusta. Firman muun porukan nähdessä oli kuitenkin selvää että pikkujoulut ovat täällä ihan samanlaisia; porukka oli melkoisen päissään jo kello kolmelta iltapäivällä ja pitkän bussimatkan aikana jo harmittelimme sitä että olimme ainoat joilla ei ollut mukana minkäänlaisia matkajuomia.

Perille Dreamlandiin päästyämme jouduimme vielä odottelemaan reilun tunnin porttien aukeamista, mikä tietysti korpesi hieman kun olimme kerran kaikki selvinpäin ja nälissämme. Läheisimpiä varastoduunareita huolimatta valtaosa porukasta ei juuri meihin kiinnittänyt huomiota, joskin tosin general manager Steve kävi kaikki tervehtimässä läpi. Tulipa paikalle myös Lagon omistaja, Roger Lagokin, mutta hänkään ei juuri meitä noteerannut. Niin tai näin olimme iloisia saatuamme ylipäätään kutsun paikalle: yleensä casual työntekijät joutuvat maksamaan illasta 120 dollaria, joten ilmainen ruoka, juoma ja huvipuisto kyllä kelpasivat!

Vasemmalta oikealle- Työpaikan Saksalainen ja Korealainen, silmälasit päässä Kake, Juho, Jouni, Niila, Juuso, Minä, Perttu ja Niko. Matias O. makoilemassa maassa!

Lopulta pääsimme sisään huvipuistoon ja heikennyt sääkään ei haitannut rientäessämme nauttimaan buffetpöydän antimista. Söimme varmaan kaikki sen 120 dollarin edestä yhdellä istumalla ja rupesimme litkimään ilmaista viiniä kunnes jono baaritiskillä lyheni sen verran että saimme noudettua olutta nostattamaan juhlatunnelmaa. Olimme sen verran kaikkia muita jäljessä juomisessa että mitään Suomalaisiin pikkujouluihin kuuluvia sekoiluja tai pöydällä tanssimisia ei meidän osaltamme nähty, mutta kun saimme pienen hiprakan päälle niin lähdimme suoraan kokeilemaan huvipuiston laitteita läpi. Kuka ikinä onkaan keksinyt pitää pikkujoulut huvipuistossa ansaitsisi jonkinlaisen palkinnon, sillä harvoin on ollut noin hauskaa kieputtimissa! 

Free food and drinks? Our kind of party!

Vain isoimmat laitteet olivat auki ja ehdimme käydä suurimman osan illan aikana läpi, vaikkakin jouduimme jatkuvasti tekemään varikkopysähdyksiä baaritiskillä nestetasapainon takaamiseksi.  Ilta huipentui löytäessämme paikallisen Mega Zonen eli laser tagin! Armeijataustainen ja tuopista itsevarmuutta saanut joukkiomme puki taisteluvarustuksen päälle taktiikoita hieroen, ja pelin alkaessa säntäsimme toisiamme suojaten ja voitonvarmuutta uhkuen labyrinttiin. Muutaman minuutin pelaamisen jälkeen kävi kuitenkin selväski että ”Lataan” ja ”Suojaa”-tetsaamista huomattavasti tehokkaampi vaihtoehto oli vain kävellä suoraan muita päin ja yrittää osua vastustajiin lähietäisyydeltä. Loppujen lopuksi laser tag osoittautui vain epämääräiseksi sohimiseksi ja pistetilastoissakin taisimme pitää peräpäätä. Syytämme alkoholia, sillä sotataitomme ja taktiikkamme olivat ylivertaisia!

Sori Osipower, oli pakko viedä kuva ku on nii hyvä!

Illan hämärtyessä bussi kuljetti meidät takaisin Brisbaneen, missä otimme taksin Fortitude Valleyyn. Porukka kuitenkin hajaantui nopeasti ja ilmainen alkoholi oli tehnyt tehtävänsä, joten illan muistukuvat jäivät hieman hämäriksi.

 Aamulla (korostan tämän tapahtuneen aamulla, ei humalassa!) onnistuin pudottamaan latauksessa olleen kännykkäni alas pöydältä, jolloin uskollisesti palvellut ja sadat vastaavat putoamiset kestänyt Samsung S2 kännykkäni päätti lopettaa toimintansa. Hetken surtuani kävelin kauppaan ja rokotin tiliäni uuden S4 verran. Mukaan lähtivät myös iskunkestävät kuoret ja toivonkin että saan kännykän ehjänä Suomeen asti. Toivoin että S2 olisi palvellut loppureissun, mutta toisaalta kännykät ovat täällä huomattavasti halvempia kuin Suomessa, joten ei tuo nyt huono sijoitus ollut.

Työ uurastus jatkui saman kaavan mukaan, mutta kun Juuso vielä sairastui pahimman Joulu-kiireen alla niin päädyimme Jounin kanssa tekemään 12 tuntista päivää koko viimeisen viikon. Eipä tuo puurtaminen herkkua ole, mutta onpahan ainakin töitä! Kyllästyimme myös Brisbane Backpackers hostelliin (epäilimme ilmastoinnin ja huonon ilman olevan syy kaikkien sairasteluun ja lisäksi paikan baari oli vähän turhan äänekäs) ja vaihdoimme takaisin Bunkkiin. Myös Jounin asunnon vuokrasopimus loppui, joten nyt meitä oli 9 ja emme enää mahtuneet samaan huoneeseen. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi poisjääjäksi ja menin jätkien huoneen viereiseen huoneeseen. Ihan hyvä vaihtoehto, koska nyt tapaa taas uusia ihmisiä. Lisäksi olen hyvä nukkuja joten muiden mekastus ei haittaa vaikka olisi aikaisin aamulla töitä.

Meillä oli hajanaisia suunnitelmia joulun suhteen,  mutta koska olimme vielä 24. päivän töissä niin luovutimme ja totesimm että ei tällä saa joulumieltä tekemälläkään. Naureskelimme tosin varastolla laatikoita nostellessamme että ”Näin montaa pakettia ei ole nähty ainoanakaan jouluna!”, mutta siihen se joulunvietto sitten jäikin. Istuimme The Bunkin baarissa nauramassa onnetonta Jouluamme ja yritimme jopa lähteä baariin, mutta kaikki paikat sulkivat kello 24:00. Herätessämme aamulla 25. ja varsinaiseen Jouluun hämmästyksemme oli suuri kun koko Brisbane olikin muuttunut aavekaupungiksi. Autoja ja ihmisiä ei näkynyt missään ja kaikki liikkeet, ravintolat ja kaupat olivat kiinni. Jopa Mc Donalds ja muut pikaruokapaikatkin olivat sulkeneet ovensa. Itseasiassa emme olleet lainkaan varautuneet moiseen ja itsekkin kävin ostamassa jouluruokani kioskilta. Ei siis ehkä se paras Joulu ikinä, mutta olipa ikimuistoinen kun istuimme hostellin porealtaassa juomassa Goonia (Australialainen halpa ”valkoviini”).

Tämänvuotinen jouluateria

Illalla Bunkissa tarjoiltiin jouluateria, joka yllättävää kyllä oli varsin maittava salaatteineen ja kinkkuineen. Osa porukasta jäi kaljoittelemaan hostellin baariin, mutta itse totesin Joulun olevan minun osaltani ohi ja painuin nörttiluola Elysiumiin (joka oli ainut paikka koko kadulla joka oli auki, nörtit eivät lepää!). Muukin porukka tuntui lähinnä nautiskelevan ylimääräisistä vapaapäivistä ja lepäilevän raskaan työrupeaman jälkeen.

Välipäivien viikonloppuna lähdettiin taas moikkaaman Johnia Surfers Paradiseen. Ei otettu tällä kertaa mitään ihmeempää ohjelmaa ja käytiin vain hakemassa kaupasta grillitarpeet. Saunottiin ja löhöiltiin porealtaassa aikamme, kunnes siirryimme hotellin allasalueella olevalle grillipaikalle, jossa John kokkasi meille falafeleja ja muuta kasvispöperöä, jonka rinnalle paistoimme pihvejä ja muuta lihaa. Itse olin ostanut kasan kengurupihvejä, jotka olivat itseasiassa todella herkullisia!

Surfers Paradise

Terveys Smoothieta Johnin asunnola

Kengurupurilainen

Paikalle ilmestyi jostain myös iso lisko seuraamaan grillaamistamme. Viskoin otukselle puolikkaan kengurupihvin, jonka matelija kiskoi hyvällä ruokahalulla. Ei varmaan ihan liskon luonnollista ravintoa, mutta hyvin näytti maistuvan.

Grilliseurue

Elämää, ei sen enempää!