Ekka festivaalin päätyttyä pohdin mitä tehdä seuraavaksi.
Ensimmäiset pari viikkoa Australiassa ovat olleet aika vauhdikkaita, joten
ajattelin ottaa rennosti pari päivää ennen työnhaun aloittamista. Rob lupaili
kovasti että minulle olisi töitä tarjolla koska tahansa lumikoju jonnekkin
pystytetään, mutta kyse on harvakseltaan olevasta keikkatyöstä, joten tuon
varaan on turha suunnitelmia tehdä. ”Oikeiden” töiden hakeminen täällä on ollut
vaikeampaa kuin ajattelin, 6-kk sääntö (WH-viisumilla saa olla töissä samalle
työnantajalle vain 6kk) pelottelee useimmat työnantajat ottamasta
reppureissaajaa töihin. Tosin täytyy todeta että kun katsoo tätä porukkaa joka
pyörii hostelleissa niin en minäkään kovin montaa palkkaisi! Töitä varmasti löytyy, mutta pitänee olla
vähän aiottua avarakatseisempi niiden suhteen!
Taskussa kuitenkin poltteli juuri käteisenä saatu palkka,
joten painelimme Robin ja Waynen kanssa ostoksille. (James on jokseenkin
irtaantunut porukasta: taustalla sekavat draamat ex-tyttöystävänsä Lisan ja
nykyisen Alisan kanssa. Emme jaksaneet katsoa alituista ryyppäämistä ja
sekoilua, joten hengaamme nyt lähinnä kolmistaan. Mukaan ovat tosin liittyneet
Hollantilaiset Pascal ja Esther, jotka ovat Waynen vanhoja tuttuja).
Brisbanessa
on öisin yllättävän kylmä.! Päivisin shortsit ja sandaalit ovat ihan
riittävä varustus, mutta iltaisin ja
öisin mennään lähelle 10 astetta joten totesin tarvitsevani vähän lämpimämpiä käyttövaatteita. Kävelimme Fortitude Valleystä kaupungin
ydinkeskustaan ja kiertelimme vaatekauppoja koko aamupäivän. Hinnat ovat
tietysti ihan hirveät ja olisin saanut kaiken huomattavasti halvemmalla
Aasiasta, mutta maassa maan tavalla! Hippihousut ja hihattomat vaihtuivat siis
muutamaan pariin uusia kenkiä, huppariin, kauluspaitoihin jne. Rob osti t-paidan jossa isolla laiskiaisen
kuva ja teksti ”Sloth Life”. Menneen viikon aikana tuosta Sloth Life –
sloganista tuli mottomme, sillä Rob ja Wayne eivät juuri tehneet muuta kuin
istuivat naapurissa olevassa internetkahvilassa yöt ja nukkuivat päivät.
Itsekkin vietin dataluolassa melko monta yötä, mutta koitin sentään samalla
etsiä töitä Brisbanen alueelta.
Itselläni on uunituore läppäri, joten siitäkin syystä tuntuu vähän
tyhmältä maksaa nettikahvilassa istumisesta.
Hostellimme Prince Consort ja alakerran ravintola The Elephant |
Pidän paljon Brisbanesta ja jos mahdollista niin jäisin
mielellään tänne toistaiseksi. Tämä suurkaupunki on aiemmin tunnettu
eräänlaisena ”junttilana” verrattuna tyylikkäämpiin etelän kaupunkeihin
Sydneyyn ja Melbourneen. Nykyään Brisbane on kuitenkin kehittyvä ja kultturelli
kaupunki, jonka muuttovoitto on suurinta Australian kaupungeista. Fortitude
Valley on myös mielenkiintoinen alue; toisaalta täällä on kaikki cooleimmat
yökerhot ja desing baarit, mutta samalla katukuvassa näkyvät kodittomat ja
huumeidenkäyttäjät. Kaduilla soi öisin tuorein tanssimusiikki ja juhlakansa
kulkee parhaimmissaan ohi tissibaarien neonvaloista. Aamulla porttikongeissa
haisee virtsa ja poliisit ohjaavat sammuneita koteihinsa. Lovely, lively,
dirty!
Naapurissa myös Brisbanen Chinatown |
Minulla ei ollut mitään kovin vahvoja mielikuvia
Australiasta ennen tänne matkustamista, joten tässä muutama huomio:
- Englantia puhutaan paksummalla aksentilla kuin muualla. Minulla on paljon enemmän vaikeuksia ymmärtää kieltä kuin Englannissa tai Yhdysvalloissa, vaikka englanninkielentaitoni varmasti on parantunut vuosien varrella.
- ”No worries!” Aussien lempisanontaa voi viljellä missä tahansa yhteydessä. ”Moi” ”Kiitos” ”Ole hyvä” ”Okei!”. Ei huolia lienee myöskin ihan osuva elämänasenne!
- ”Pardon?” on paras opetella heti alkuunsa, sillä aussiaksentilla paahtavaa Dundee ei muita excusemeita ymmärrä.
- Australian on Aussie, Breafast on Brekkie ja Mosquito on Mossie. Kenguru tottelee sanaa ´Roo ja olutta on turha yrittää tilata tuopissa.
- Austaliassa osataan reenata. Salikansa kulkee Zyzzin jalanjäljissä gymiltä proteiiniostoksille ja se näkyy katukuvassa. Raamikkaita surffareita ja kyykänneitä kissoja kulkee kaikkialla. Rantakelien ollessa ympärivuotiset pitää porukka selvästi itsestään huolta.Australia on paras maa. Siitä on turha neuvotella. Useimpien Australialaisten maailmankuva rajoittuu omaan mantereeseen ja muutamaan aasian rantakohteeseen, joten on turha edes yrittää väittää että muualla olisi yhtä ihanaa kuin Australiassa. Toisaalta ehkä tällä ilmastolla ja kulttuurilla voi kyseistä argumenttia myös puolustaa.
- Tatuoinnit on pop. Kaikki nuoret aussit näyttävät olevan enemmän tai vähemmän tatuoituja. Erikoisia ovat naisten isot reisitatuoinnit jotka ainakin omaan silmään ovat todella rumia.
- Australiassa ei käytetä boksereita. Useamman kaupan ja kyselyjen jälkeen löysimme vihdoin uusia alushousuja: hinta 30$ kappale. Ehkäpä aloitan rikastumiseni maahantuomalla näitä miehisen vapauden symboleita!
- Say no to 24/7! Luulin että Suomessa aukioloajat ovat jostain kirkkosunnuntain ja inkvisition ajoilta, mutta down underissa on turha odottaa edes moista. Kaupat tuntuvat sulkevan poikkeuksetta kuudelta ja viikonloppuisin kauppojen aukioloajat ovat lyhennetyt. Onneksi aasian ihme 7/11 kioski operoi täälläkin.
Tätä kirjoittaessani istun taas Elysiumissa,
internetkahvilassa joka on muodostunut tukikohdaksemme. Viikonloppuna piti olla
”lumitöitä”, mutta Gold Coastilla ollevan festarin lumikoju peruuntui viime
hetkellä. Työhakemuksia lähtee suuntaan jos toiseen ja puhelin pärisee, mutta
ainakaan toistaiseksi ei ole löytynyt mitään varteenotettavaa. Saa nähdä
pitääkö lähteä Brisbanesta eteenpäin lähiviikkoina vai onnistaisiko työnhaku
viellä täällä. Vaikeampaa tämä on ollut kuin kuvittelin, mutta toisaalta melko
huoletonta elämää!
No worries!